Elämän latu, nimittäin mietin tuossa muudanna yönä, välillä kun ei nukuta ja taas välillä pitää nukkua päikkäritkin jopa pari kertaa päivässä ja yöt 8- 10 h .

ruokailukin samanlaista, pitää syödä vatta täyteen ja taas kohta on nälkä, mutta välleen tuntuu ettei haluta sitten mitään..

Kipuilujakin on päivittäin, sitten tulee hyviä päiviä, jolloin ei ole missään..kivun kipua.

Ja sitten tää mieliala, ottaa välillä aivoon, tuntuu aivojen halkeavan, sitten taas on sellaisia päiviä jolloin aurinko paistaa risukasaan.

Onkos tää nyt sitä vanhuuden höperyyttä.

Tulipahan vain nyt mieleen moinen sana.