Eilen tuli kamala into putsata kaappeja ja komeroita, sinne kertynyt ylimääräinen kama oli vuorossa lähtemään roskiin, kaikki sellainen mitä ei enää tarvitse, tai olivat jo yli-ikäisiä. Varsinkin pussikaapista.
Jatkunneeko vielä tänäänkin tuo virkeä olitilani?
Ihmisen luonne on ihmeellinen, sillä kait ei elämä ole ykxs toikkoista minulla ainakaan.
Välillä on veto pois, ei huvita mikään, tai ei tunnu jaksavan tehdä mitään.
Valkenee hetki jolloin oikein onnen tunne täyttää mielen, se on ihan käsin kosketeltavaa.
Sitten taas tulee hetkiä, mieli on todella maassa, ihan itkettää, ajatus kerää kaikki huonot mitä on, tai on ollut elämän varrella, eikä tunnu olevan minkäänlaista ilon pilkahdusta.
Välillä olen niin iloinen, että rallatan ja tanssahtelen pitkin tupaa, vaikka sanonta on 'ilo ilman viinaa on teeskentelyä' mutta minä en tarvitse viinaa, olen muutenkin iloinen.
Sitten tulee sellainen vihainen olo, siinä lähimmäisen sanat ja kysymykset nostattaa hiukseni pystyyn, olen kuin per.....elle ammuttu karhu, silloin minut 'löytää nurkasta ilman haravaa'
Hetkenä jolloin tunnen syvää murhetta huonosti hoidettuja eläimiä kohtaan, samalla tulee viha niitä kohtaan, joka eivät huolehdi eläimistään.
Empaatinen tunne syntyy vanhuksia ja sairaita kohtaan, kohdatessani heidät.
Jäiköhän minulla jokin luonteessani olennainen osa pois, lisään jos tulee jotakin mieleeni.
-tuhkimo-
Kommentit