Istun kirjaston pöydänääressä selaten lehtiä, kohotan katseeni näen kosken yläjuoksun, sen hiljaa virtaavan veden, sorsaparin kodinrakennus puuhissa tyvenessä poukamassa.

Keltaisen kulon läpi puskevan vihreän ruohon.

Elämä on kuin vetäisin henkeä, mieleeni hiipii rauhaisa ja hiljainen olo, tyyneys täyttää mieleni.

Joku asia on poissa päiväjärjestyksestä...

Kuulen vain korvieni hiljaisen suhinan....