Pinja vinkui, pyrki ulos kylmä pakkas huuru vei mennessään uni-jukan,

sänkyyn mentyä, kello löi kaksitoista, eipäs uni tullutkaan.

Oli kulunut kaksi ja puolitunteroista, niin olin käynyt keittiössä viisikertaa, laskenut joka puolentunnin jälkeen kellonlyöntejä.

Olin juonut kupin kuumaa kahvia, pisketin kanssa, syönyt rimasbanin, hieronut vatsaani, röyhtäillyt, käynyt vessassa, lukenut vanhan ME-naiset lehden uudelleen, lehdessä kertottiin rasvaimuista, dieetistä, ruokavaliosta, hiusmalleista, sekä tämän kesän muoti frendeistä.

Kuuluipas kuvaan meikit, kaikkea mitä maan ja taivaan välillä nainen tarvitsee, tai sitten ei tarvitse, riippuu naisesta, tai naisen iästä.

Ajatellut olennaiset, tai ihan hullut jutut, kerrannut elämän alusta asti, huomisen, mitä syötäisiin, pian oli taas mennyt puoli tuntia, kun kello niin lauloi.

Miksiköhän nuo valvotut yöt ovat niin lyhyitä.

Silloin sen ymmärsin kun olin työelämässä ja sattui tulemaan sellainen yö, jotta valvotti, tuli aina hätä, miten jaksan töissä, kun ei uni tule, mutta nyt ei olisi siitä kiinni, mutta yöt ovat yhtä lyhyitä.

Kuin silloin ennen.

Kurkistelin ulos, missähän se kuu on, mikä aika allakalla, kun minun seinäkalenteri ei ilmoita kuun kiertoa, mutta pimeetä oli ulkona, vain pakkanen paukkui nurkissa.

AAMULLA.

Mittari näyttää -24 astetta, aurinkokin on jo aika ylhäällä, paistelee jo ikkunasta sisään.

On valjennut lauantai aamu, 13.3-10 juhlivat jotain sotaanliittyvää tänään.......