Nimittäin kun en saanut kuvia kännykkäkamerasta siirtymään tietsikkaan bluutuupilla, ihmettelin pääni puhki missä voisi olla vika, äly hoi älä jätä.

No kun aikani pähkäilin kun näytti että vika ei ole kummassakaan, niin johan sytytti , niin jopas alkoi muistini  pelata

Sillä niinhän se on jotta kännykkäkamerani sisukset olivat törttyneet ja pölyiset  että kosketus oli tipotiessään.

Kännykkä kauniiseen kätöseen, virta vek, kansi auki ja sieltähän se syntipukki löytykin, kesän jäljeltä pitää tehdä tietty suursiivous kännykänkin sisuksissa..

sitten taas varoen uusi yritys koneelle ja voi iiiihaaanaa, sehän toimii kuin rasvattusalama..

Näin saamme taas katsella syksyistä tyyntä järveä ja sen heijastuksia blokistani...

Aurinko polskahti järveen..

Siellähän se minun pikkuinen 'höppähousinikin' kiven-nokassa....

Rantaäprään kuiville jääneet kivet

Lopuksi naapurin 'palavapensas'