Katsoin edellämainitun ohjelman,  oli oikein mielenkiintoinen aihe, siinä keskusteltiin lasten väärinkäytöstä uskonnon varjolla, tuli mieleeni lapsuus, kuinka siitä on jäänyt kauniit muistot, vaikkakin oli vanhemmillamme omat sääntönsä ja vaatimuksensa.

Mutta se ei ollut sellaista kiristämistä missään suhteessa, aika vapaata kasvatusta, sääntöineen ja huolen pitoineen.

Vaikkakin nuoruuden kynnyksellä tein jo omat päätökseni menemisistäni, pahoitin kuidenkin äidin mielen monta kertaa,.

Äidin toruessa, aloin tökkiä ja kutkutella häntä, niin nauruksihan se meni.

Työtä kylläkin piti tehdä maalaistalossa, piti tarttua joka hommaan mikä tuli eteen.

Aamullakin piti nousta aikaisin töihin, ei joutanut kamarissa kynsiään lakkailemaan, niin kuin jotkut maalaistalon tyttäret tekivät.

Ehkäpä siksi on minusta tullut vahva, niin kuin uskon itsestäni tällä hetkellä.

Äiti ei olisi sallinut mennä minun elokuviin, tansseista puhumattakaan, mutta minä menin vain.