Kävin ystävien luona kyläilemässä,, oli mukavaa, minuun iski böön aut,,en jaksanut enää mitään, olin kuin ropotti.

nyt alkaa jo päivä paistaa risukasaankin.

juhanuksesta asti on elämä ollut kovaa haipakkaa,, sairaus on ottanut osansa,,,,,,,,,,,

siksi pistin blokinkin salasanan taa, vein käsityö korinkin komeron syvimpään nurkkaan...

Ihminenkin tarvii joskus eheytymistä, muuten palaa loppuun, niin kuin päre, jää vain jäljelle musta hiili....