Pihasta lähtevä pinskun ja minun polku kadulle.

Päikkärien jälkeen join tietty päikkäri kaffeet, pistin toppikset niskaani ja pinskun jukon jatkoksi ja ei kuin menox,

aurinko kojotti taivaan kannella, aurinkolasien suojasta katselin kaunista luontoa, sinistä taivasta, puita joiden paksuissa oksan haarukoissa lumi istua nökötti kaikessa rauhassa, eikä ollut vielä moksiskaan maaliskuun auringosta, ihan kuin ilkkuen, olen tässä ja pysyn tässä.

Mutta ootahhan lumi 'en millään pahalla '  tulee vielä aika jolloin ihan suosiolla tiput alas ja muutut liriseväksi puroksi.

Katselin noita lumiröykkiöitä kuinka mahtavia ne ovatkaan, ehkä ne ovat kasvaneet vasta kahdenviikon aikana noin kamaliksi kasoiksi.

Milloin lienee maa sula, mutta joka kesähän on maa sula, ei ainakaan ole lunta, vain vihertävä maa.

Toivottavasti ei kahden kuukauden kuluttua ole enää silmakettäkään lunta.

No ei ainakaan oikein paljon.