Pitkä matka olikin sinne
läpi Suomen ja töyrään taa
missä huokuu rauhaisa rinne
mökki oottavi kulkijaa...
Siellä Baadarin laineiden luona
heti mielemme rauhoittuu
kiire ja maailman melske
pian kauaksi unhoittuu..
Istun kivellä rannan
hiekkaisen sannan
katsellen välkkyvää baadarin pintaa,
katse kauaksi siirtyy,
missä kaukaiset metsät, taivaanrannalle piirtyy..
Utuinen harso, ylle järven laskeutuu
viimeiset säteet pilven takaa
tummana varjoja heijastaa...
Kuistilla saunan jälkeen
pimeyden keskellä
yllä sinisen taivaankaaren
tähdet reikinä pilkoittaa,
revontulien säihkyvät siivet
yö taivaalla lepattaa
Kunnes yön hiljaisen syliin
vaivuimme unien maailmaan...
***
..tää on runoni baadarilta, käydessämme ystävien kanssa siellä..
Kaipaan yhä lappiin, siellä on jotakin joka sytyttää mieleni uudelleen...
Kommentit