Pitkä matka olikin sinne

läpi Suomen ja töyrään taa

missä huokuu rauhaisa rinne

mökki oottavi kulkijaa...

 

Siellä Baadarin laineiden luona

heti mielemme rauhoittuu

kiire ja maailman melske

pian kauaksi unhoittuu..

 

Istun kivellä rannan

hiekkaisen sannan

katsellen välkkyvää baadarin pintaa,

katse kauaksi siirtyy,

missä kaukaiset metsät, taivaanrannalle piirtyy..

 

Utuinen harso, ylle järven laskeutuu

viimeiset säteet pilven takaa

tummana varjoja heijastaa...

 

Kuistilla saunan jälkeen

pimeyden keskellä

yllä sinisen taivaankaaren

tähdet reikinä pilkoittaa,

revontulien säihkyvät siivet

yö taivaalla lepattaa

 

Kunnes yön hiljaisen syliin

vaivuimme unien maailmaan...

***

..tää on runoni baadarilta, käydessämme ystävien kanssa siellä..

Kaipaan yhä lappiin, siellä on jotakin joka sytyttää mieleni uudelleen...