Oli oikein hyvä kesä, miksi natisemaan,,illalla kävin lenkillä pinskun kanssa, aurinko alkoi laskea, oli tyyni, monen värisiä lehtiä oli jo maahan tippunut, joku mädäntynyt sieni, joiden viereesä nökötti vielä aika hyvä rousku, siinä se oli ja pakkanen on varmaankin senkin yllättänyt viime yönä, varmaan nuokkuu kylmettyneenä tien poskessa..
..pidänhän minä syksystä, sen kuulaudesta, sateestä ja värikylläisyydestä ennen kaikkea..

,,sitten alkaa tuulonen kahisuttaa noita monen kirjavia lehtiä ympäriinsä,,,lenkkeilijän posket punastuvat, mieli ja olo kirkastuu,  ilo täyttää sydämen, 

..halaan syksyä...kaappaan sen kainalooni....

..sit' kun pakkanen on vienyt kukkaseni, kantelen purkit ja tyhjentelen, vieden ne talviteloilleen,,perkkaan kaiken kesän pois ja pussitan  varastoihin...jään odottamaan puhdistettujen pihojen kanssa ensimmäisiä lumihiutaleita ja rönttä kelejä, jolloin vedän kumpparit ja sadetakin niskaani ja pullistelen vasten tuulta, joka riuhtoo huivini ja takkini liepeitä,,

,,parasta sitten kun palaan sisälle punoittvin naamoin sytytän kynttilät,, pistän kahveeen pulputtamaan, etsin kaapista jotain oikein hyvää, kahvin kyytipojaksi,

nautin sydämeni kyllyydestä, kun syysmyrsky natisee nurkissa ja koputtelee jo valmiiksi tuotua lumikolaa seinällä ja piha harjaa portaan pielessä..

...ihana kun on ihanaa,,,kun vain osaa nauttia kaikesta tästä,, eikä jää uikuttamaan,,että hyi kun on pas,,,,ilma

...jokaisella vuoden ajalla on omat ilonsa, kun vain hyväksyy ne itselleen..