Keväinen tauti, se iskee silloin kun lumi on sulanut ja viimeinen vesilätäkkö on poistunut pihapiiristä, tähän tautiin auttaa vain harava, sitä heilutellessa pian tautikin on parantunut.

Mutta illalla lenkillä huomasin että joillakin tonteilla ei ole ees harava auttanut, oli jopa pitänyt ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Isojapuita oli kaadettu, onkohan ne moto kaatanut, vai moottorisaha.

Muutamia vuosia sitten koko kaupunki oli kuin korven kolkka, niin tiuhassa puita ja pensaita, rumasti törröttivät katujen varsilla ja tonttien reunoilla.

 Syyllinen oli silloinen ympäristösihteeri, hän vahtasi jokaista puuta ja pensasta, ettei vaan kukaan kaada ilman lupaa..

Mutta kun hän lähti paikkakunnalta, niin alkoi oikein raivaus urakka.

Ihmiset kaatoivat tonteiltaan ylimääräiset puut ja pensaat, laittoivat tilalle ruohokenttää ja kukkia..

Ympäristö muuttui avaraksi ja kauniiksi, koko kaupunki pesi silmänsä moisesta töhkästä..

On ilo katsella kuinka pihat ovat kauniita ja hoidetun näköisiä..

Kohta taas ruoho vihertää, lehti lepattaa puissa ja

KÄKI KUKKUU.....