Jotenkin tulee aina mieleeni kuinka saatoin olla noin hölmö, että annoin vetää itseäni nokasta tuon entisen kaverin, soppailu reissutkin olivat vain teeskentelyn iloisia, jos katsoin jotakin vaatetta, kohta hän tokasi, en ottaisi tuonlaista, vaikka ilman saisin, sitten kun hän katsoi jotain  markkinoilla jakkua, hän sanoi: tuo on sellaiselle vanhalle, kuin sinä oot..  En ole niin vanha että en voisi pitää nuorempia vaatteita, en edes osta markkina kamaa, enkä kirpputori vaatteita, niin kuin hän. 

En kestänyt enää tuota nokkimista, ja väkisin naurua, vitsit olivat vääränlaisia, sitten tuli 'jäävuoren' hyippu.

Nyt elämä on alkanut soljua oikein mukavasti eteenpäin.

 Kerran  ykx systereistäni  sanoi, että pitää osata siilata jyvät akanoista, ja niinpäs olen nyt tehnytkin, jäi jäljelle jyväset, oikeat kultajyvät..

Akanat saavat tuuli viedä, niistä ei ole ollut kuin harmia, joka on pitänyt minua aina hermostuneena ja vihaisena.

 Ihmettelin itsekkin minne minun iloinen luonteeni hävisi, mutta onneksi se palautui takasin kultajyvien myötä..

Pelkkää päivän paistetta...