Haluaisin kirjoittaa romaanin, henkisestä minuudesta, miten on elämän paineet vaikuttaneet siihen, iloineen ja suruineen, ei siitä mitä on tapahtunut, vaan mikä on minua koskettanut, ja miksi olen tehnyt vääriä valintoja.

Miten olen valinnut pitkän työ uran, joka huipentui  pitkälti eläkkeellä olooni. Kuinka olin paineen alla, enkä edes itse ymmärtänyt.

Neuvoksi, opiksi ja ohjeeksi kanssa ihmisille, miten pitää osata irtaantua työelämästä, silloin kun on jäänyt virallisesti eläkkeelle.

Kaikesta huolimatta ei tarvitse kantaa vastuuta enää muista kuin omasta itsestään ja lähimmäisestään.

Olet jo leposi ansainnut vuosikymmenien työ vuosien jälkeen.

Olen helpottunut, kun lopulla ymmärsin missä mennään ja tein ratkaisuni.

NYT VASTA OLEN OMA ITSENI JA ON HELPOTTUNUT OLO.

-tuhkimo-