Pieni sininen kukkanen kurkkaa
ruohikon lomasta,
ruoho kuivunut ruskea
itkee pisaroita,
peloissaan pieni kukka kurkkaa
mistä itku moinen,
ohoh, syksy vienyt on vihreyden,
sadepisarat piiskanneet ruohikon,
pienikukka nostaa päätään,
uhma täyttää norjan sorjan varren.
En luovuta, minua ei syksy uhmaa
tuuli heijaa kukan vartta, uhkaa
kaataa pienen kukan sinisen,
ei, ei tällä kertaa voinut tuuli mitään.
Kukkanen tuo sininen nostaa päätään
ylpeänä kohden lämpöä, auringon
säde lämmin antaa voimaa,
tuuli soimaa, ei mahda mitään.
Kukka-sininen kurkkii ympärilleen
ruoho ruskeana suojaa sitä
kukkaa pientä..
Kommentit