Tuijotin yöllä kadonnutta untani, välillä raotin verhon lievettä ja katselin kaunista maisemaa, kuun varjot pilkistivät nurkantakaa, itse syyllinen oli asumukseni takana.

Kaunis tumman sininen tähtitaivas ja hangella kimmeltävät lumikiteet, pakkanen rapsutteli ovenpielissä.

Varmaan se yksinäinen pupu kyhjötti lähipensaan juurella käpälät kippuralla masun alla, lumitykky kesäisellä pöydällä oli kuin karvahattu, vieressä valoja heitti jouluiset pienet valot kiedottuna paju granssiin.

Kaikki näytti kuun valossa vanhan ajan joulukortilta.

Olipahan aikaa taas katsella kuun valvottamana..