....ala-asteella ja siinä musiikkitalon kuppeela on niin sanotut kesä päivät, mutta eihän tuhkimo viitti satteeseen mennä, kun vettä vuotaa ukkoyli jumalalla  ihan mahdottomasti,  mikähän itkun päivä  se hällekkin tuli.

Kaikkea oisi sielä ollut nähtävää, kirppiksestä alkaen ja vaikka mitä.

Ja tuttuja pilivin pimmein, ja puhe kavereita, mutta kun on kotonakin puhe kaveri, no nyt on hiljaa  kun on unten mailla, niin olkoon vain vaika  viidet kesä päivät..

Jostain justiinsa  pilven raosta pilkistää ukko yli jumala, kun heitti varjot viheriäle ruohikole,

Kaippa sitten rupesi harmittammaan, jotta siellä satteessa saavat immeiset kuljeksia, niin nyt anto päivän paestaa niin hyville kuin pahoilekkin ihmisille.

Lämpökin hurahti heti mitten  neljääntoista asteeseen, ihan  siellä varmaankin jo alkaa nahkahi pallaa, jos nokkansa työntää ulos uksesta.

Empäs vain aio luottaa tuohon aurinkoonkaa, sillä kuurojahan tuo lupas vähän välliä rapsautella, ja niimpähän tuo nytkin taitaa olla, jotta eikuin vettä yhtä äkkisti sataa ja  velttiä vetää tienoon ylle.

Samallapa alakaa kohta tuaas satelemaan vetykäestä.

Hyvä vaan kun en hullu lähtennä äsken tältä istuimelta  luikkimmaan sinne kesäpäiville, no enhän minä kesken virkkeen kerinnä mennä ja nyt on siten myöhäistä juosta minnekkään, kun vettä tulloo kuin esteriltä..

Kuulostelen jotta eihän vaan ukkone ala paukutella ja tutustuo minun läppärriini, en kyllä sitä kaipaa tähän kaverikseni, sillä silloin oisi läppärilläni menoa eikä  nykytystä...

-aamun kulukija lopettaa tähän ja heti paikalla-