Kesäillan hämyssä, auringon laskiessa pikkuhiljaa alemmas ja alemmas, kesäillan tuulen hivellessä ihoani, tuoden nenääni lakastuneen tuomen kukan väkevää tuoksua, ajatukseni siirtyi nuoruuteen, illan hämyyn, kostean yökasteen tuomaan tuoksuun,..

Nuoruus ihanuus, kaipaus jostakin tulevasta, elin tuon hetken kaukaisena muistona, olin kuin silloin ennen illan kuhjassa kuusikon kupeessa.

Pihlajan kukkien kohta auetessa valkoisiin terttuihin, niiden tuoksu hurmasi kävelijän, sama tuoksu kuin silloin ennen.

Kostea asfaltti toi oman leimansa kulkijan tielle..leikatun ruohon pihojen katveessa.

Minä elän ja tunnen menneisyyden soluissani. Keltaiset kullerot ja villit kedon kukat vanhantalon pientareella nauttivat olostaan, kukaan ei niitä poista, saavat rauhassa siemmentää ja herätä uuteen kesään.

Vanhan talon pihapiirin ränsistynyt ulkorakennus yritti kertoa kulkijalle, olen nähnyt parempiakin päiviä..vihreänä rehoittava ruohikko, valtoimenaan kasvavat pensaat ja se ikivanha tuomi tienposkessa, pienet ikkunat ja avoin ovi kertoi että mökkiä asustaa vielä yksinäinen peräkamaripoika, luonnonlapsi luonnon olotilassa..

Kertovat menneestä ajasta, sinne palaan vain ajatuksissani...

Nää kesäillan tuoksut herätti   ajatukset   ja muistot menneestä ....

Silloin ennen peikot, menninkäiset ja keijut tanssivat yökasteisilla niityillä....

KAUNIIT MUISTOT, PAREMPI MIELI!!